YLE tekninen kirpputori - seurauksena löytöjä ja retroradion kunnostusta

YLEn teknisen kaluston kirpputorin aukeamisen odottelijoita

Luin radioamatööriliiton (SRAL) viikoittaisesta bulletiinista että YLE pitää teknisen kaluston kirpputorin ja laitoin päivämäärän heti kalenteriini. Ajankohta oli arkipäivänä klo 12:00, joten hyödynsin hieman pidennetyn lounastunnin tuohon. Olin lukenut että parkkipaikkatilaa ei kovinkaan paljoa ollut, joten en edes yrittänyt autolla pihalle asti vaan jätin sen jonkin matkan päähän yleiselle parkkipaikalle. Sieltä lähdin sitten kävelemään, mutta YLE on aika iso alue ja kesti aikansa ja pari tarkentavaa kysymystä tupakkatauolla olleilta ystävällisiltä YLEläisiltä, että oikea rakennus löytyi. Paikalla oli muutamankymmentä ihmistä ja mukavia leppoisia liikenteen ohjaajia. Odottava joukko oli melko kirjavaa, joskin ehkä leimallisesti luovan alan toimijoita - enemmän tai vähemmän. Ovet avautuivat ja tämä joukko ryntäsi sisään parkkihalliin, johon kirpputori oli järjestetty. Varsinainen kirpputori oli nauhalla aidattu ja hetken aikaa saimme odotella jotta kello löi 12. Tämän odottelun ajan meille kerrottiin muutamista arvokkaammista 'löydöistä joita siellä myös olisi.

YLEn teknisen kaluston kirpputori valmiina avautumaan parin minuutin sisällä

Portti aukaistiin ja laitteiden ja tavaroiden tarkastelu ja haaliminen alkoi. Itselleni osui ensimmäisenä käsiin 12-raitainen analoginen mikseri, dat-nauhuri ja vähän muuta jonka ohi aika oli jo ajat sitten ajanut :) Sitten huomasin muutamia vanhoja radioita ja niiden ikä ja kunto oli pääosin heikkoa, mutta yksi näytti paremmalta. Se oli vanha Philips radio, jossa oli 2 erillistä taajuusnäyttöä. Se oli tuollainen hyvin retrohenkinen ehkä 70-lukulainen leveä ja matala radio. Kuvittelin että radio on käyttökelpoinen sellaisenaan ja en jaksanut alkaa tarkastelemaan yhdellä lavalla olevia kaiuttimia sen enempää. Vasta kotona huomasin että tuo radio vaatikin ulkoiset kaiuttimet. Onneksi oli edellisellä viikolla ollut radiokerholla ja nähnyt kun sinne tuotiin pari kaiutinta. Niinpä menin seuraavana kerhopäivänä sinne ja ostin vielä myynnissä olleet kaiuttimet edulliseen hintaan.

Sen verran olin jo kokeillut että toiseen taajuusnäyttöön tuli valo ja toinen oli pimeänä. Mutta radio siis näytti toimivan. Ja radio ei myöskään näyttänyt olevan putkitekniikkaa vaan jo vähän nykyaikaisempaa puolijohdetekniikkaa. Kaiuttimet saatuani pääsin kokeilemaan radion toimintaa. Sopivia liittimiä kaiuttimissa ei ollut vaan tinasin johtojen päät ja työnsin ne noihin 2-napaisiin liitinpaikkoihin radion takana. Radio toimi ja ääni oli oikein miellyttävä. Jonkin aikaa meni radion toimintalogiikan ymmärtämiseen. Vaikka taajuusnäyttöjä oli kaksi niin toinen niistä oli itse asiassa hajoitettu vielä kolmeen riviin, joista jokaisella rivillä oli oma osoitinneula, jota pyöritettiin kutakin erillistä FM-painonappia pyörittämällä.

Vain toiseen taajuusnäyttöön tuli valo

Radio oli nyt testattu, mutta se tarvitse selvästikin lisää lamppuja sisälle, kaiuttimiin oikeanlaiset liittimet sekä ulkoisen antennin. Tietääkseni minkälaista lamppua tarvittaisiin, avasin radion ja vedin sisuskalut näkyviin. Laitoin virtapiuhan katkasijalla varustettuun jatkojohtoon joka oli kädenulottuvilla pöydällä. Siitä saisin virrat tarvittaessa nopeammin pois katkaisijaa kääntämällä, kuin yrittämällä kiireessä riuhtoa vanhaa jäykähkösti irtoavaa pistotulppaa. Samalla hahmotin muuntajaosuuden sekä isommat konkat levyltä alueeksi, jonne ei käsiä eikä mittalaitteita tule sohia vahingossakaan. Sitten aloin mittamaan yleismittarin tasajännitepuolella mitä lampun kantaan tulee. Näyttö vaihteli 0.00 ka 2.0V välillä ja vilahtipa miinusmerkkikin ajoittain.

Philips retroradion avaaminen käynnissä

Radion sisällä yksi polttimo näkyvissä muovikannassa

Toinen polttimo löytyi käännettävän ferriittitangon vasemman pään kohdalta

Aloin epäillä mittarin asetusta, mittarin toimintaa ja omaa päätäni. Hain toisen yleismittarin vertailuksi ja sama tulos. Sitten mietin että tuo volttimäärän kummallinen vaihtelu näyttää vähän siltä miten vaihtosähkö käyttäytyisi ja vaihdoin mittarin vaihtosähkölle ja mittasin lampun kannasta ja jopas alkoikin tulla järkevämpiä lukemia näytölle. Lamput toimivatkin vaihtosähköllä ja volttimääräksi sain 6V. Tuo vaihtosähkö oli minulle yllätys. En edes ollut tiennyt että vaihtosähköä käytettäisiin noinkin pienivolttisissa polttimoissa. Mietin sitten että minkälainen pitää polttimon olla että se toimii vaihtosähköllä, mutta sitten tulin siihen päätelmään ettei se lampussa oleva hehkuva lanka varmaan tiedä eikä välitä kumpaan suuntaan se virta siinä kulkee, kunhan se on riittävän voimakas hehkuttamaan sitä. Mittasin sitten vielä ampeerit että tietäisin minkälainen polttimon tulisi olla ja sain tulokseksi 50mA.

Mittaustulos antoi vaihtojännitteellä lampun käyttöjännitteeksi n. 6V ja 50mA

Nyt minulla olisi lista seuraavalle päivälle hakea tarvittavat komponentit. Olen käynyt Yleiselektroniikassa ostamassa Wellerin juottimen ja vähän muista komponentteja ja olin kuullut joidenkin kehuvan myös Partcoa. Niinpä päätin käydä tutustumassa liikkeeseen ja hain nämä tarvittavat osat sieltä. 50mA polttimoita sopivankokoisella kannalla ei löytynyt joten otin lähimmät mitä löytyi ja ne oli 300mA. Myyjän mukaan tämä tarkoittaisi käytännössä sitä että polttimo olisi kirkkaampi.

Kuva toimivasta 'alkuperäis'-polttimosta

Kun osat oli hankittu, niin sitten ilta menikin vaihtaen uudet lamput ja laittamalla kaiutinkaapeleihin 2-napaiset kaiutinliittimet, jotka oli ruuviliitoksilla, eli näitä ei tarvinnut juottaa.

Antennikaapelit saivat oikenalaiset liittimet

Antennikaapeli joita myös Partcosta otin useamman dipolimallin, ei sopinut suoraan radioon, sillä tuossa radiossa antenniliitin oli jotain iänikuista mallia, jota Partcon valikoimassa ei luultavasti ole edes ollut muutamaan vuosikymmeneen. Hetken aikaa ihmettelin mitä tekisin ja sitten mietin että sitä antennia tarvitsee siinä aina ja parhaiten saan sen pysymään kun tinaan sen suoraan sisällä antennin sisääntuloon ja tuon litteän antennikaapelin liittimen ujutin ulos takakannen välisestä raosta.

Dipoliantenni lattakaapeli juotettuna suoraan sisällä antennin sisääntuloon

Nyt oli radio kaikinpuolin kunnossa ja käyttövalmis. Radio ja isohkot kotimaiset kaiuttimet veivät tilaa melko paljon ja jonkin ajan päästä sain kuulla että radion paikka ei olekaan keittiön pöydällä :) Mutta radio tuli laitettua kuntoon (vaikke nyt isompaa remppaa tullut tehtyä) ja testattua ja ostos oli minusta mitä mainioin. Nyt täytyy katsoa vain sopiva paikka radiolle, ehkä hamsackiin. Viat eivät olleet loppujen lopuksi isoja ja olivat helposti korjattuja, joten mitään suurempia diagnosointitaitoja tähän ei tarvittu. Mutta minulle elektroniikan noviisinina tämä oli jännittävä ja opettavainen ja rohkaiseva kokemus. Se on aina kiva kun joku asia sitten lopulta toimii eikä ole kasa toimimattomia irrallisia komponentteja, kuten helposti käy kun oikein innostuu purkaamaan korjausmielessä silloin kun intoa on reilusti enemmän suhteessa osaamiseen - kuten minulla vielä useimmiten on :)

Philips retroradio joka löytyi YLE teknisen kaluston kirpputorilta

Varoituksen sana kuitenkin - ennenkuin lähtee minkäänlaisia sähkölaitteita availemaan niin tulee ehdottomasti tietää sillä tasolla mitä on tekemässä että tietää mitä ei pidä tehdä ja tunnistaa laitteista vaaralliset komponentit ja tietää mitkä komponentit säilyttävät vaarallisia jännitteitä senkin jälkeen kun sähköjohto on irrotettu seinästä! Laitteet jotka käyttävät 220V jännitteitä ovat hengenvaarallisia ja niitä ei pidä lähteä avaamaan ennenkuin on sen verran ymmärrystä mitä on tekemässä ettei aseta itseään tai muita hengenvaaraan!

Tässä vielä video lopputuloksesta