G5RV antennin asennus ja käyttöönotto - eli ns. pihatalkoot

G5RV ilmassa, mutta syöttöjohto joka on osa antennielementtiä jää liian alas

Ostin peditiointia varten G5RV antennin. Se on vain 31m ja lyhyemmälle antennille on yleensä helpompi löytää kiinnityspaikat kuin vaikka 42m tai 80m antennille. Se mitä en oikein tajunnut sitä ostaessani että koska G5RV antennissa on avolinja syöttökaapelina, toimii tämä myös osana antennia. Eli tuo antenni olisi saatava mielellään vähintään 10m korkeudelle ja sitten avolinja(syöttökaapeli) tulisi saada mielellään sieltä ylhäältä kohtuullisen suorassa kulmassa antenniin nähden alas. Toisin kuin vaikka Windomissa jossa syöttökaapeli on koaksiaalikaapelia eikä se ole osa antennielementtiä. Ja niinpä siinä ei ole väliä vaikka tuo koaksiaali syöttökaapeli luikertelisi maata pitkin rigille. Avolinjassa tämä ei käy koska silloin antenniosa koski maahan ja antennin sähköisestä pituudesta tulee tällöin 'ääretön'. Niinpä G5RV on käytännössä paljon vaikeampi saada hyödynnettyä reissussa tai edes kotipihallani, juuri tuon korkeusvaatimuksen vuoksi. Se oli käytännössä virheostos ja windomi tai vastaava on hankittava tilalle. Sellainen antenni siis jonka pystyn nostamaan vaikka vain 4m korkeudelle.  Tällainen oli esim. Saaristo Openissa käytämmämme windomi, joka oli jossain 4-5m korkeudella ja toimi kotimaassa hyvin ja kuului jonkin matkaa Eurooppaankin siltä korkeudelta.

Testatakseni G5RV toimivuutta pihallani täytyi se saada nostettua molemmista päistä puihin kiinni. Sinänsä tuo n. 30m mitta on tontillani paljon toimivampi kuin esim. nykyisen OCF:n 42m joka ei mahdu pihalleni suorana vaan joudun taittamaan sen molemmissa päissä niin että antenni on käytännössä U muodossa. Saadakseni G5RV antennin korkeammalle kuin OCF:n halusin onnistua saamaan kiinnitysnarut niin ylös kuin mahdollista. Olin hankkinut pari järeää mutteria heittopainoiksi, mutta heittotarkkuuteni ei riittänyt saamaan narua toisessa päässä juuri siitä oksan hangasta mihin olisin halunnut.

Niinpä otin käyttöön seuraavan ratkaisun narun viemiseksi halutusta kohtaa. Otin 8m teleskooppiongen, josta poistin kaikkein ohuimman osan, ja seuraavaksi paksumman osan päähän teippasin jesarilla U-mallisen raudan (lautasantennin kiinnitysrauta). Sillä sitten yritin viedä narua tarpeeksi ylös. En ylettänyt ja otin A-malliin viritetyt tikapuut avuksi. En ylettänyt vielä niilläkään. Vähän aikaa ihmeteltyäni tajusin että koska minulla ei ole pidempää onkea, saisin pidemmän siitä käytännössä kun teippaan 2 onkea yhteen - eli toisen ongen vielä ensimmäisen jatkoksi. Tämä onnistuikin, joskin n. 12m elastista onkikyhäelmää oli aika mahdoton saada tähdättyä riittävän tarkasti että olisin saanut narun juurin sinne minne halusin. Tätä hommaa tuli ihmettelemään jo naapuritkin. Pihalla hyöri jo lähes koko perheeni auttamassa ja naapurit hämmästelivät että mitä se nyt sieltä puusta kalastaa? Taas maine kasvoi :)

Antennin ripustusnarujen pujottamisyritys puuhun
käyttäen kahta toisiinsa teipattua onkivapaa.
Auttajia tarvittiin enemmänkin :)

Kolmas vaihtoehto, jota tiesin käytettävän, oli hankkimani varsijousi. Otin alumiininuolesta terän turvallisuussyistä pois. Se vei kuitenkin samalla nuolen tarvitseman painon pois ja laitoinkin tilalle sinitarraa. Nuolen läpi olin vienyt kuitusiiman jonka toin nuolen ulkopintaa takaisin ja sidoin aivan nuorlen perän kohdalla ettei se vaikuttaisi lentosuuntaan. Siimaa keräsin maahan kiepille riittävästi jotta se yltäisi puun latvaan ja takaisin maahan ja vähän päälle. Sitten sidoin siiman vapaan pään varsijouseen. Näin nuoli joutuisi väkisinkin pysähtymään ohikin lentäessään ja siima ei myöskään karkaisi.  Ammuin nuolen taivaisiin ja se lensikin hienosti puun yli. Mutta tuuli tarttuikin ilmassa siimaan ja painoi nuolen lentorataa tuulen suuntaan, ja vaatikin 6-7 laukaisua ennen kuin sain nuolen oikeasta kohden puun yli ja siiman putoamaan haluamaani oksanhankaan aivan puun latvustossa. Sen jälkeen piti vain varsijousesta irrottaa siima, kiinnittää siimaan paracord naru eli antennin kiinnitysnaru, ja vetää sitten siima ja naru-yhdistelmä nuolen puoleisesta päästä kunnes paracord naru kulkeutui ensin puun latvaan ja tuli sieltä oksan yli takaisin maahan toisella puolella puuta. Sitten laitoin naruun silmukan johon toin G5RV antennin johtamattoman kiinnityskappaleen. Ja sitten vain vedin antennin niin ylös ja lähelle latvaa ja puun runkoa kuin oli mahdollista ilman että antenni alkaisi koskettamaan puun oksia. Sitten vain toinen pää narua ongen avulla pujotettiin niin läheltä runkoa alas kuin mahdollista ja kierrettiin pari kertaa rungon ympäri ja sidottiin kiinni. Sama vielä antennin toisessa päässä toiseen puuhun, johon olinkin saanut narun jo mutteripainolla ja heittämällä. Näin oli antennin  ylhäällä.

Varsijousi samoin kuin onkivapa on
radiomataöörin antennin ripustustyökalu

Mutta koska antenni kuitenkin jäi vain n. 5m korkeuteen ongelmaksi jäi syöttökaapeli, joka oli siis osa antennia. Sitä en saa mitenkään järkevästi ja kun mittasin antennin oli SWR:t parhaimmillaankin vain hieman alle 2 ja tämä oli vain yhdessä kohtaa. Muutoin SWR:t oli lähempänä kolmea. Verratessani sitä n. 1-1.5m alempana olevaan OCF:ään ero oli kuin yöllä ja päivällä OCF:n hyväksi. Ne mitkä kuuluu OCF:llä kuin ääni tulisi naapurista, kuuluu G5RV:stä vain kun laittaa kovemmalle ja yrittää kovan suhinan pohjalta kuunnella edes jotain ääntä. Kyllä tuo minun OCF vaan on hyvä antenni. Sen kun saisi jonnekin 15-20m korkeudelle niin johan kuuluisi vaikka mitä :) Tämän tyyppinen antenni kuin tämä G5RV ei sen sijaan selvästikään toimi tällaisessa tilanteessa jossa syöttöpistettä ei saada riittävän korkealle. Se hyöty mikä tästä tuli oli että nyt minulla on kiinnitysnarut niin korkealla kuin ne voin tonttini puihin saada ja voin helposti pudottaa tuon antennin hallitusti narujen avulla alas ja nostaa tilalle jonkin toisen antennin.

Joudun hakemaan peditiointiin lanka-antenniksi edelleen jotain toista ratkaisua. Todennäköisesti tulen päätymään Windomiin tai sitten teen toisen OCF:n.

Peditio Levi-tunturilta

Peditiolla Levi-tunturilla. Ilmakuva otettu hieman ylempää kuvauskopterilla

Olin lomailemassa Levillä ja mukanani oli autoradioni eli Yaesu FT-857D. Vaikka se on suurimmaksi osaksi minulla autossa 2m tukarikäytössä niin sen hankintaperuste oli peditiot HF:llä, eli yhteyksien pitäminen erilaisista paikoista siten että käytän sitä reissuantennilla ja geeliakulla (tai aurinkokennoilla). Antenniksi otin Saaristo Openia varten kyhäämäni onkivapa-antennin. Mutta Levillä aloin sitten tuumia että sain niin hämäriä tuloksia siitä antennistani MiniVNA Prolla mittaamalla että uskon siinä olevan jotain perustavanlaatuista vikaa minun juotoksissani tai sitten koko setupissa. Joten tarvitsisin jotain muuta antennia qusojen aikaansaamiseksi.

Ensimmäisinä iltoina hainkin antennivaihtoehtoja netistä, kysyin konsultaatiota Niemisen Jyrkiltä Utecista ja päädyin kahteen antenniin jotka löytyivät myös Utecilta hyllystä. Jyrki laittoi paketin morning express 9 -lähtetyksellä eli seuraavaksi aamupäiväksi tulemaan. Sain postin seurantanumeron ja seuraavan päivän sain tuijottaa kun paketti jumittui Seinäjoen lajitteluasemalle. Kesti 2 päivää postilta saada paketti minulle. Minulle kerrottiin postista että siellä etelässä ihmiset ei ymmärrä kuinka pitkiä välimatkat täällä ovat. Itse ajoin päivässä Vihdistä Leville, joten on se paljon lyhyempi ja nopeampi Lapualta toimittaa paketti Leville. Tietääpähän jatkossa ettei kannata maksaa pikamaksuja eikä odottaa että paketin voisi saada seuraavaksi päiväksi Lapissa, ainakaan postin kautta :)

Ajatuksena oli se että antennin pitäisi olla helposti kuljetettava ja pystytettävä. Mietin pitkään GPM-1500 monialue vertikaaliantennin hankkimista. Se on 6,3m pituinen ja kattaa 1,8-50 Mhz alueet (eli 160m-6m). Se mikä vähän arvelutti oli pituus ja hinta. Olen nähnyt vastaavaa käytettävän sopivaan quson pitopaikkaan pysäköidyn auton katolla ja se on vaatinut käytännössä harustuksen (eli tukilankojen vetämisen eri suuntiin jotta antennin saa pysymään pystyssä). Päädyin lyhyempään vertikaaliantenniin joka toimii sekä ajoneuvoantennina että maastossa peditioantennina Multi-Range 9 antennin, tehonkesto 120W ja pituus pisimmillään 1,9m. Tämä antenni kattaa alueet 70cm-80m, joka sopii mainiosti. Antennissa alueet valitaan jumpperilangalla, eli vaihdetaan lyhyen banaanipäillä varustetun johdon paikkaa sen mukaan mitä taajuusaluetta(bandia) halutaan käyttää. Hyvää antennissa on se että siinä on käytännössä kaikki tarvitsemani bandit ja se että se on lyhyt ja saan sen tarvittaessa myös autoni katolle siellä jo olevaan kiinnikkeeseen.

Paketti saapui Utecilta - 
Lapissa posti ei pikanakaan näytä kulkevan alle 2pv

Vertikaalin heikkoutena mainitaan usein häiriöherkkyys. Ja pidemmällä lanka-antennilla useimmiten päästään parempaan tulokseen HF:llä. Mietin jonkin aikaa G5RV:n ja Windomin välillä ja päädyin G5RV-antenniin koska sen pituus oli vain 31m kun Windomi on 42m. Tuo lyhyempi välimatka on useimmiten helpompi toteuttaa kuin pitkä. Tilasin tuon G5RV:n toiseksi reissuantenniksi. Mutta se mitä en tarpeeksi tarkkaan lukenut oli se että G5RV käyttää 'avolinjaa' eli siinä tulee puolesta välistä lanka-antennia alas n. 10m pitkä avolinja, joka toimii myös osana aktiivista antennielementtiä, jonka päähän sitten varsinainen syöttökaapeli (koaksiaali) vasta kiinnitetään. Ongelma tuossa nimittäin saattaa olla se että saadakseen avolinjan niin ettei se kosketa maahan, täytyisi antenni saada n. 10m korkeuteen ja reissuantennin vaatimuksena on parempi jos sen voi ripustaa vaikka 4m korkeudelle. Avolinja saa mennä osin vaakasuunnassakin, mutta se tulee teettämään oman haasteensa. Joka paikassa ei löydy 10m korkeita kiinnityspaikkoja. Windomissa ei tuollaista avolinjaa ole vaan syöttökaapeli tulee suoraan antennilangan puoleen väliin baluniin ('sovittimeen') kiinni.  Joten saattaa olla että windomi, vaikka onkin 10m pidempi, on käytännössä tuon korkeusvaatimuksen osalta helpompi. Kaikki antennin vaativat yleensä korkeutta, mutta avolinja joka ei saa osua maahan tuo ihan oman haasteensa antennin asetteluun.

Nyt reissuantenneina on siis MR-9 ja G5RV. Tilanteen mukaan käytän siis vertikaalia, jos ei ole lanka-antennille kiinnityspaikkoja. Ja lanka-antennia, mikäli löytyy paikka johon ripustaa antenni, sillä uskon sen olevan käytännössä tehokkaampi.

Multi-Ranger 9, Sirius magneettijalassa parvekkeella 
maadoitettuna akkukaapelilla

Ensimmäisen kokeen vertikaalilla tein huoneistoni parvekkeelta. Laitoin antennin magneettijalkaan ja maadoitin antennin PL-liittimen ulommasta runko-osasta auton akkukaapelilla lähellä olevaan metalliseen tikapuuhun. Tikapuu tosin oli vain jotain 1,5m pitkä enkä tiennyt onko se mistään kohtaan oikeasti jossain maassa kiinni. Laitoin akkukaapelin kiinni maalaamattomaan pulttiin tikapuun päässä. Sen enempää ei asemaani/antennia ollut maadoitettu.

Maadoitus akkukaapelilla antennin liittimen rungosta
tikapuun maalamattomaan pulttiin

Tämän jälkeen otin MiniVNA:n ja valitsin antennin jumpperilangalla taajuudeksi 20m joka on yleensä se helpoin alue ja sieltä qusoja saa yleensä melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jouduin säätämään jonkin aikaa antennin ylemmän osan pituutta, jotta sain parhaan (matalimman) SWR tason n. 14,2Mhz kohdalle, jota aioin käyttää. Sainkin sitten illan aikana, mäkäröiden ahkerasti minua syödessä, quson UK:ssa, 10km Lontoosta pohjoiseen olevaan partiolaisten leiriasemaan GB2GP, herraan nimeltä Steve. Hän tuli minulle päin 59++ eli erittäin hyvin ja kuuluvasti. Minä puolestani sain ensin 10W:lla kokeillessani 5/1 ja sitten kun nostin tehoa 30W:iin niin kuuluvuuteni nousi 5/3:een.

Testikusossa asema oli epäergonomisesti lattialla.
Yleismittari oli varmistamaan ettei jännite putoa alle 11,7V lähetettäessä

Akkuni ulos antamat ampeerit (4,5A) rajoittivat käytännössä minun maksimitehon 50W:iin, mutta sitä en edes kokeillut. Käytännössä haluan pystyä pitämään qusot suhteellisen pienikokoisella geeliakulla, joka käytännössä tarkoittaa että pidän yhteydet pienitehoisina (QRP). Se ei ole ongelma jos maadoitukset ja antenni on kunnossa, sillä hyvällä kelillä ja kun asiat on kunnossa, saa 10W:llakin hyvin yhteyden euroopan maihin. Nyt luulen maadoituksen olleen yksi ongelmista jotka heikensivät tulosta. Mutta saimme kuitenkin raportit vaihdettua eli kyllä siitä ihan virallinen ja hyväksyttävä quso syntyi. Raporttien vaihto oli ainoa keskustelu joka onnistui yhteyden ollessa sen verran heikko, joten quso jäi  sen puoleen varsin lyhyeksi. Tuli kuitenkin testattua että tämä rektisetti toimii ja sillä pystyy saamaan qusoja ainakin eurooppaan puheella (SSB).

Haltin Toolpack reppu soveltuu
hyvin radiorepuksi

Tilanjakajilla saa radion ja akun ja kaapelit erilleen
toisistaan Haltin Toolpak repussa

Seälkäreppumallinen on helpompi ja mukavampi kantaa
kuin sellainen jossa olisi vain olkahihna

Minulla on ollut radiolaukku, joka on ollut minulla mukana kun olen käynyt kerholla. Mutta se on ollut enemmänkin vihkon, kynän ja käsikapulan liikutteluun, muttei kokonaisen peditiosetin kokoinen. Useamman laukun ja nyssäkän kantaminen ei ole kovin käytännöllistä. Paikallisesta Intersportista Levikeskuksessa löysin Haltin Toolbox nimisen repun, joka on 50L ja siinä on sisällä pari tilanjakajaa. Sisälle saa radion, tunerin, akun ja johtoja sekä pädin ja papereita. Ulkona on käytännöllisesti ehkä onkivapaa varten (lyhyttä teleskooppiversiota) oma paikkansa joka on kuin tehty vertikaaliantennin kuljettamiseen :)

Tässä kiipeämässä 
Levi-tunturiin pitämään testiqusoa

Seuraavaksi oli vuorossa saman setupin testaaminen tunturissa. Levillä puita löytyy tunturin yläosistakin, mutta ovat niin matalia etten lanka-antennia viitsinyt edes alkaa ripustamaan vaan päädyin suoraan kokeilemaan vertikaalia, eli täysin samalla tavalla kuin parvekkeella olin kokeillut.

Antennimittausta MiniVNA:lla Levillä.
Antenni siirtyi suoraan maan päälle myöhemmin,
joka ei luultavasti vaikuttanut lopulta mitenkään.

Maadoitusta en käytännössä saanut aikaiseksi. Olisi tarvittu maadoitustankoa ja vasaraa, jotta olisin saanut maan aikaiseksi. Ja autokin oli alempana parkkipaikalla, joten siitäkään ei saisi tehtyä maata. Olihan siellä sähkövalotolppia (puisia) joista olisi hyvinkin saattanut lähteä jotain maahankin mutta en halunnut lähteä yhdistämään omaa radiotani edes maan kautta mihinkään toisen omistamaan järjestelmään luvatta, etten sitten vahingossa aiheuttaisi jotain häiriötä tietämättäni. Mittasin taas MiniVNA:lla ja säädin antennipituutta. Tavoitteena aloittaa 40m:ltä 7.060 Mhz taajuudella. Liekö tuo maadoittamattomuus ollut syynä, mutta en saanut koko SWR:ää näkyviin. Sitten siirryin kokeilemaan josko saisin 20m koska sen sain edellisenäkin iltana toimimaan. En saanut siinäkään SWR:ää näkyviin. Aikani muuteltuani antennipituutta vaikka mihin suuntaan, tulin siihen tulokseen että paikan vaihtaminen voi tarkoittaa myös sitä että minun pitää kalibroida MiniVNA uudelleen. Onneksi oli investoinut kalibrointisarjaan, joten siihen tarvittavat pienet osat olivat minulla matkassa. Kalibroinnin jälkeen SWR alkoi näkymään mutta oli todella korkealla. Mäkäräiset ja vähän väliä ripsivä sade saivat aikaan sen etten jaksanut enää säätää mittarin kanssa vaan ajattelin että kokeillaan onnea tunerilla ja liitin antennikaapelin tuneriin. Aloitin 7.060Mhz ja huutelin vähän aikaa kutsua, mutta jaksolla ei ollut ketään tai sitten kukaan ei kuullut minua. 20m:llä alkoi kuulua muutama asema,  mutta sitten alkoi sataa sen verran että oli pakko saada radio, tuneri ja akku turvaan ja päätin että peditio saa nyt tältä osin jäädä tähän.

Pari juttua huomasin jotka vaativat edelleen kehittämistä: 
Maadoitus: eli ehkä joku 50cm maadoitustanko jonka voisi lyödä maahan ja maadoituskisko johon tuoda tangosta maadoituskaapeli. Sitten maadoituskiskoon viedään 'tähtimäisesti' maadoituskaapelit radiosta ja antennista. Jos on kuiva ja hiekkainen maa niin tuo mitta ei riitä, mutta ei reissuun kovin pitkää tankoa voi ottaa raahattavaksi. Levin sähkökaupasta löytyi 1kpl maadoitustankoa 150cm ja 16mm2 maadoituskaapelia 10m jotka ostin hamsackin maadoitusta varten. Täytyy hankkia muutama tanko lisää ja tehdä yhdestä lyhyempi reissuversio.
Alusta: Kun tunturissakin olin hiekkaisella alustalla niin hiekka itse on sellainen jolta täytyy saada laitteet suojattua. Eli joku 1mx1m pressun pala tai vastaava jonka päälle voi sitten laitteet asetella ilman että tarvitsee pelätä hiekan joutumista laitteisiin.
Sadesuoja: Peditioasemalle täytyy kehittää jonkinlainen sadesuoja. Luulenpa ettei sateenvarjo ole oikein toimiva vaan täytyy keksiä joku pieni katos/teltta radioille. En kuitenkaan nyt isoa teltaa ajatellut raahata mukana peditiota varten.
Ötökkäkarkote: Mäkäräiset eivät kunnioita hyytyskarkotetta :) Sillä ei ollut mitään vaikutusta.

Quso jäi käytännössä yhteen, joka sekin oli otettu tunturin juurella olevasta mökistä. Eli en onnistunut siinä mitä tavoittelin, kusojen pitämistä vähintäänkin Suomeen ja mahdollisesti ulkomaillekin HF:llä levitunturin päältä. Mutta nyt on kuitenkin käytännössä päästy testaamaan peditointia ja opittu pari kehitettävää asiaa niin seuraava peditio saattaa onnistua jo vähän paremmin. Peditiovarustuksen kokoonpano alkaa myös muotoutua valmiiksi.