3. toukokuuta 2014

Luvat kuntoon ja aalloille... vai käykö radioamatööriksi ryhtyminen niin helposti?

Radioamatööritoiminta on kiinnostanut siitä lähtien kun englannin opettajani ala-asteella OH3DB oli radioamatööri ja hänen pihallaan oli korkea antenni ja se ajatus siitä että tuollaisella pystyi juttelemaan ympäri maailmaa ihmisten kanssa oli ihmeellinen ja kiinnostava ajatus. Silloin olin yhtä kaukana noiden laitteiden hankintamahdollisuuksista kuin kuu on maasta. Mutta kipinä säilyi ja on aina ollut mielessä, että joskus. No nyt hieman yli 30v myöhemmin (ei aika eikä mikään galaktisissa mittasuhteissa) otin konkreettisen askeleen. Opiskelin webissä luvat OH3AD eli Riihimäen kolmosien tuottamalla opiskelumateriaalilla (videoilla). 'Di-Daa', CW (morsetus) on onneksi jäänyt tutkintovaatimuksista pois, koska muuten lupien saaminen olisi ottanut huomattavasti kauemmin. Paljon oli silti opittavaa, Ohmin laki piti kerrata, vaikka olen sen elämäni aikani monessa yhteydessä jo opetellut. Ja muutakin elektroniikkaa joutui yksinkertaisella tasolla kertaamaan. Koska radioamatööriharrastukseen kuuluu olennaisena osana erilainen antennien ja radiolaitteiden rakententelu/virittely ja koska radioamatööri ('hami') saa lähettää radioliikennettä melko tehokkaillakin lähetyksillä niin osaamisvaatimuksia on ymmärrettävästi huomattavasti enemmän kuin meri-VHF tai metsästysradio tms käytössä.

Käytännössä katsoin videot webissä T1 ja K1 osa-alueesta jotka kumpikin täytyy suorittaa tenttinä hyväksytysti läpi saadakseen luvat. Kun videot oli katsottu luin yhden päivän kysymyksiä/vastauksia (kahteen asti yöllä) ja menin seuraavana iltapäivänä tekemään tentin. Läpi meni kumpikin tentti lähes täysillä pisteillä. Pätevyystodistus taisi tulla parissa viikossa, mutta sillä ei vielä saa itsenäisesti lähettää radioliikennettä ja piti odottaa vielä kutsutunnusta (asematunnusta). Sen odottelu vei toiset pari viikkoa sillä olin samalla maksanut ekstraa ja ostanut itselleni haluamani loppuosan tunnukselle. Liityin sekä SRAL:iin (Suomen Radioamatööriliitto) joka järjestää kotimaisella tasolla tapahtumia ja valvoo suomalaisten radioamatöörien etuja viranomaisiin ja maailman muihin olennaisiin järjestöihin nähden. Samoin liityin myös paikalliseen radioamatöörikerhoon Lohjan Radioamatöörit OH2AAB, jonka kerhoillat ovat kartuttaneet tietämystäni melkoisesti ja tuoneet uusia mukavia tuttavuuksia ja apua.

Viimein asematunnus tuli ja nyt oli lupa lähettää. Ensimmäisenä radiona hommasin kiinalaisen 'käsikapulan' Baofeng 5R (sekä siihen tehoantenni ja vara-akku) alta satasen hinnalla. Sillä pystyi juttelemaan 70cm ja 2m aaltopituuksilla, joka käytännössä tarkoittaa sitä että sitä käytetään 'toistinasemien' kautta. Eli otetaan yhteys 'linkkiasemaan' joka laajentaa ulottuvuutta ja välittää radioliikennettä muiden pienempitehoisten asemien kanssa (muut käsikapulat tai autolaitteet). Varsinaista suoraa yhteyttä asemien välillä ilman toistinasemaa näillä ei juuri pidellä. Sitä varten tarvitsen vähän pidemmillä aallonpituuksilla (etenkin 6m-160m)  toimivan pöytäradion eli 'pöytärigin', joka lähtikin tilaukseen, kun löysin sopivan laitteen, eli Kenwoodin TS-2000E.n käytettynä ebaystä. 

Olin myös hommannut pari 'retrolaitetta' kuten vanhasta Nokia/Mobirasta MD59 (90-luvun alun 'matkapuhelimia/autopuhelimia') tehdyn  70cm alueella toimivan radion. Poweriksi hommasin myös käytettynä radiohullut-foorumilta Diamondin GSV3000 powerin, joka on ns. pakka-poweri. Eli siellä on oikeasti 'rautaa' sisällä ja siksi painokin 9,3kg :) Nuo radiolaitteet pääsääntöisesti toimivat 12V (tai 13.8V)  virralla ja vaativat erillisen virtalähteen. Sen lisäksi ostin autoon sopivamman vanhan 'työ-ericssonin' joka näytti enemmänkin LA-puhelimelta. Se piti saada autoon asennettua ja se onnistuikin kun sopiva määräaikaishuolto oli käsillä. Pyysin samalla johdottamaan takakontin akusta sulakkeilla varustetut virtajohdot.  Lisäksi auton rungosta vielä erillisen maadoitusjohdon jolla radion runko saadaan maadoitettua. Nyt pitäisi vielä saada antenni mutta mieli ei tehnyt alkaa ehjää auton kattoa rei'ittämään, joten ajattelin magneettiantennijalkaa. Se ei kuitenkaan osoittautunut hyväksi ideaksi. Olin ostanut kirpparilta vanhan LA-puhelimen ja sen mukana tuli magneettijalalla oleva antenni, josta sain hyödynnettyä magneettijalan. Kun sitten testasin magneettijalkaa niin antenni ei kovemmassa vauhdissa pysynyt katossa kiinni (joka olisi korjaantunut paremmalla magneettijalalla ja ohuemmalla/lyhyemmällä antennilla). Isompi ongelma oli se että vaikka kuinka yritti puhdistaa magneetin ja katon ettei jäisi hiekkapölyä, onnistuin saamaan nopeasti naarmun kattoon irrottaessani magneettijalkaa. Joten päädyin siihen että hommaan kattokiskoon sopivan antennijalan. Tällaisen tilasinkin sitten käytettynä foorumilta mutta se osoittautui vääränlaiseksi. Sain antennipiiska-osan radiokerholaiselta samoin kuin 70cm autoradioversion, mutta minulta nyt puuttui antennijalan sovitin kattokiskoon, varsinainen antennijalka sekä kaapeli antennin ja radion väliin.

Virittääkseni minkä tahansa langan antenniksi (tai varmistaakseni yleensäkin valmiidenkin antennien soveltuuvuuden) tarvitsisin SWR-mittarin, jolla mitata antennin toimivuus radion(lähettimen) kanssa, sillä muuten voisi olla pahimmillaan tiedossa se että radiosta tulee 'asennussavut' ulos :) SWR mittaria minulla ei vielä myöskään ollut. Kuulinkin kerholta kun päivittelin että minulla koko ajan tuntuu puuttuvan jotain, että samaa oli toinen kerholainen aikanaan päivitellyt että 'tämä on kyllä kumma harrastus kun koko ajan saa olla OSTAMASSA jotain'. Ja onpa minua 'lohdutettu' että se on ihan tyypillistä tässä harrastuksessa että aina on keskeneräisiä projekteja :)

SWR mittari on tulossa, edelleen odotan pöytärigiä ja kyseltyäni foorumeilta ja paikalliselta Lohjan kerholta päädyin Diamondin v2000 vertikaali ('tikku') antenniin jolla katan 70cm/2m/6m alueet. Lisäksi myöhemmin kesän aikana otan käyttöön toisen antennin (OCF), joka on 'epäsymmetrinen' lanka-antenni, jonka viritän puiden väliin ja jolla katan sitten nuo kauemmas kantavat aallonpituudet aina 10m-80m:iin.

Mutta edelleen, pari kuukautta lupien saannin ja useamman retro-laitteen jälkeen minun ainoa toimiva radio on se alle satasen kiinakapula :) Se on melkoisen turhauttavaa tässä alun innostuksessa :) Lisäksi asennusjutut eivät ole vahvinta aluettani ja nyt pitäisi onnistua jotenkin omakotitaloon asentaa antenninjalkoja, -putkia, - kiinnikkeitä. Huolehtia maadoituksesta, ukkossuojaukselta ja vaikka miltä. 

Opittavaa on vaikka kuinka paljon. Hyvä on se että radioamatööreissä tuntuu olevan sellainen henki että muita autetaan ja neuvotaan, joten ihan yksin ei ole tarvinnut pähkäillä. Kun en ole tiennyt, olen kysynyt ja vastauksista olen sitten saanut suuntaa eteenpäin. Lisäksi tänä päivänä internetissä löytyy vaikka kuinka paljon tietoa ihan suomeksikin. Ja englanninkielellä tietysti vielä monin verroin enemmän.

Mielenkiintoinen osa-alue on antennit, joita voi rakennella vaikka minkälaisia ja vaikka kuinka huvittavista materiaaleista. Yleinen reissuantenni tuntuu olevan 6m lasikuituinen onkivapa johon sitten teipataan kiinni kuparilanka antenniksi. Tämä sitten vireeseen radiolähettimen suhteen ja eikun 'workkimaan' joksi yhteyksien ottamista kutsutaan. Näin kuulemma onnistuu 'kusot' eli yhteydet muiden asemien kanssa vaikka Espanjan aurinkorannalta Miamiin, Sveitsiin ja Australiaan saman aamupäivän aikana. Minusta mahtava tuo on mahtava tarina, jonka kuulin kerholla ekalla tai toisella kerralla siellä käydessäni. Puhumattakaan siitä että pitää 'salamayhteyksiä' hyödyntäen meteoriitin jättämää ionisoitunutta jälkeä ilmakehässä, tai ottaa yhteyden heijastamalla radioliikenteen kuun pinnan kautta toiselle puolelle maapalloa. Nuo kuulostaa ihan tieteiskirjatarinoilta, mutta on ihan käytännössä tehtäviä asioita ja esim. tuo meteoriittijälkien hyödyntäminen ei edes vaadi mitään hurjan ihmeellistä. Kärsivällisyyttä ehkä eniten... :) 

Mahtava harrastus johon hurahtaa, ainakin omassa tapauksessani, aika täysillä. Ja tuon CW:nkin (morsetus) olen päättänyt opetella. Minua kiinnostaa siinä se että hyvinkin pienitehoisella ja edullisella lähettimellä voi saada todella kauas yhteyksiä. Ja maailmalla on kuulemma vielä paljon CW:n käyttäjiä, oletettavasti myös juuri sen tehokkuuden ansiosta. Mutta siihenkin on olemassa perinteisempiä 'pumppuja' tai sitten uudempia 'paddlejä' ja vaikka mitä... :)

2 kommenttia :

  1. Melkein 10 vuotta blogia tehtynä nyt kun alan tätä lukemaan. Luin tosin otsikoita vuodelta 2024 ja näin että jo huhtikuussa tuli radioamatöörinä 10 vuotta täyteen, onneksi olkoon.
    Itse kävin MPK:n radioamatöörikurssin, mutta vielä en ole kokeeseen mennyt. Pitää tämän vuoden aikana yrittää aktivoitua opiskelussa ja yrittää sopia tentit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivottavasti tämä blogi osaltaan auttaa vahvistamaan sitä kipinää käydä tenttimässä ja saada luvat. Ja SRAL:n kautta saa myös varmasti tietoa tutkinnon vastaanottajista, että pääsee sopimaan jonkun lähistöllä olevan kanssa ajan. Itse voin vain suositella tenttien läpikäymistä, jotta pääsee aalloille ja omaa asemaa rakentamaan. Siitä lähtee liikkeelle helposti elinikäinen harrastus, johon on Suomessa arviolta 6000 muutakin harrastajaa. Ja maailmalla sitten reilusti enemmän. Suosittelen myös SRAL:n jäsenyyttä ja sen myötä tulevaa radioamatööri-lehteä. Lehteen pääsee tutustumaan äskettäin julkaistusta vuoden ensimmäisestä numerosta, jonka saa ladattua ilmaisnumerona SRAL sivuilta https://www.sral.fi/2024/02/27/radioamatoori-lehti-1-2024-on-ilmestynyt/

      Poista